VR-konserni osoitti luovaa ongelman ratkaisukykyä päättäessään, että se  alkaa rahoittaa Pohjanmaan radan peruskorjausta Oulun ja Seinäjoen välillä.  Tuo rahoitus tulee tarpeeseen, koska valtion budjetissa työhön varattu 40  miljoonaa euroa ei riitä töiden jatkamiseen tulevan kesän jälkeen. Töiden  katkeaminen olisi taas sietämätön vaihtoehto sekä matkustajille että VR:lle. Päätös on poikkeuksellinen, mutta niin ovat myös radan kunto ja valtion  liikennerahoista päättävien henkilöiden kovakorvaisuuskin. On pakko olettaa,  ettei valtiovarain- eikä liikenne- ja viestintäministeriössä suuremmin  seurata muun maan viestimiä. Kun pohjoinen rata on poissa silmistä, se on  myös poissa mielestä.

Vai onko joku nähnyt tämän kevään routavauriokaudella junamatkustajien  joukossa edes yhden ministerin tai liikenneväylien rahoituksesta vastaavan  korkean virkamiehen esimerkiksi Kokkolan ja Oulun välillä? Kyyti  viittäkymppiä kolistelevassa junassa, jonka huippunopeus voisi olla 200  kilometriä tunnissa, ja reilu myöhästyminen tärkeästä palaverista voisi olla  silmiä avaava kokemus.

VR:n ratkaisussa voi nähdä taktikointia siinä, että vastapalveluksena se  toivoo saavansa olla rauhassa henkilöliikenteen kilpailulta kymmenen vuotta.  Kilpailun puute on kuitenkin pieni yhteiskunnallinen ongelma verrattuna  siihen, että maan tärkeimmän radan rappeutumisen annettaisiin jatkua.

Meteli Pohjanmaan radan puolesta voi pääkaupungissa kuulostaa iänikuiselta  pohjoisen Suomen rutinalta. Kannattaa siksi huomata, että myös VR-konsernin  toimitusjohtaja Mikael Aro luonnehti Oulun-Seinäjoen väliä tärkeimmäksi  käynnissä olevaksi ratahankkeeksi. Tältä taustalta poliittisten päättäjien  nuivuus on erityisen outoa.