VR:n toimitusjohtaja Aro valitteli valtion liikennehankkeiden lyhytjänteisyyttä (HS 10.1). On vaikeaa tehdä järkeviä kalustohankintoja, jos ei tiedä millaisilla radoilla niitä tullaan käyttämään. Toisaalta Liikenneviraston ja ministeriön on hankala päättää kuinka kohdentaa niukat kunnostusvarat, kun monopoliasemassa oleva operaattori ei kerro millaista liikennettä se haluaa harjoittaa vaikkapa kahdeksan vuoden kuluttua.

Matkustajien kannalta olennaista rautateissä ovat junat. Radat pitäisikin mitoittaa halutun liikenteen mukaan, ei toisin päin. Suunnitellaan siis ensin aikataulut ja rakennetaan ja kunnostetaan radat sen tarpeiden mukaan. Tämä vaatisi kummaltakin osapuolelta hyvin pitkäjänteistä yhteistyötä.

Viimevuosien ratahankkeissa on yleensä toimittu päinvastoin. Seurauksena on ollut ikäviä yllätyksiä, kuten Savonlinna – Huutokoski – rata, jolle ei ole juuri löytynyt käyttöä perusparannuksesta huolimatta. Toisaalta Helsingin ympäristössä on lisätty sekä lähi- että kaukoliikennettä huomattavasti ilman vastaavia kapasiteetin laajennuksia radoilla.

Aiemmin VR ryhtyi hankkimaan mutkissa kallistelevia Pendolinoja, mikä vähensi ratojen oikomistarvetta. Kuitenkin monin paikoin Pendolinojen vaatimat pienet parannuksetkin on vielä toteuttamatta. Itä-Suomessa niitä on tehty vain maakuntien johdolla. IC-junilla voidaan enimmäkseen ajaa vain 140 – 160 km/h.

Nykyisin kaukoliikenne perustuu kolmituntirytmiin eli junat kulkevat kolmen tunnin välein. Systeemi hajoaa varsinkin kauemmaksi Helsingistä mentäessä. Palvelutasokaan ei ole kummoinen, joten tarjontaa täydennetään lisäjunin. Järjestelmä ei ole kovin tehokas ja kasvattaa häiriöherkkyyttä.

Haluttaessa lisätä liikennettä järkevintä olisi siirtyä kaksituntirytmiin. Se vaatisi vain pienehköjä kapasiteetin lisäyksiä. Junamääräkään ei kasvaisi oleellisesti, koska rytmin ulkopuoliset junat jäävät enimmäkseen pois. Seurauksena liikenne jakautuisi tasaisemmin aamun ja illan välille lisäten kulkuvarmuutta.

Tämä tai joku vastaava tavoite antaisi konkreettisen päämäärän tuleville raidehankkeille. Ne voidaan mitoittaa tasolle, jonka konkreettinen aikataulu vaatii. Samalla vältetään investoinnit, joita ei kuitenkaan voida hyödyntää. Päättäjien ja matkustajien on myös helpompi sisäistää toimenpiteiden tarkoitus.

Juha P Korhonen
Helsinki
Suomen rautatiematkustajat ry
Varapuheenjohtaja