Taavetin juna-aktivistit Kemijärven tiellä

Kuluista perillä vain harvat

Pikajunalla vanhaa rataa

Miksi juna ei kulje Pieksämäelle?

Siniselle vaunukalustolle löytyy käyttöä

Yöjunalla Vuokattiin

Hallitus

Linkkejä

PUHEENJOHTAJAN MIETTEITÄ

KRITIIKKIÄ FAKTAPOHJALTA, KIITOS!

Uutispäivä Demarin pääkirjoitus 29.12. käsittelee intomielisen kilpailuttamisen vaaroja ja ottaa esimerkiksi rautateiden epäonnistuneen yksityistämisen Britanniassa. Kritiikki on maailmassa paikallaan, mutta sen ei soisi perustuvan vanhentuneeseen tietoon. Pääkirjoituksen rautatie-esimerkkiä on syytä päivittää.

Pitää paikkansa, että rautatieverkon yksityistäminen johti Britanniassa turmioon. Rataverkko on kuitenkin palautunut yhteiskunnan hallintaan ja yksityisiin käsiin jäänyt liikennöinti on ainakin huimasti nousseiden matkustajamäärien perusteella onnistunut ratkaisu. Toisin kuin ehkä luullaan, Britanniassa myös aniharva junayhteys perustuu pelkästään rautatieyrityksen omaan liiketaloudelliseen harkintaan.

Saarivaltiossa myös muilla kuin liikennöitsijöillä ja keskushallinnolla on ollut ainakin 1880-luvulta alkaen puhevaltaa kiskoliikenteen tapahtumiin omistuksesta riippumatta. Viimeistään rautateitä kansallistettaessa vuonna 1948 matkustajienkin asema virallistettiin eikä tilanne ole muuttunut uusien käänteiden jälkeen 1990-luvulla. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei liikennöitsijä yksin määrää junien pysähtymisistä liikennepaikoilla.

Britanniaankin verrattuna rämmimme täällä Suomessa jossakin pimeällä keskiajalla. Riippumatta viran haltijan poliittisesta väristä liikenneministerin sanoma rautatieliikennettä kritisoiville on tyyliä ”VR on osakeyhtiö”. Tällaisia terveisiä on viime vuosina kuultu esimerkiksi ainakin Hämeenlinnassa, Taavetissa ja Kemijärvellä. Monin paikoin myös VR Oy:n edustajat ovat itse käyneet tarjoamassa ”eioota” junayhteyksiä kaipaaville.

VR Oy määrää yhä rataverkosta. Jos yhtiötä ei kiinnosta eikä yhteiskunta suostu maksajaksi, junia ei kulje. Itse en pidä tätä kovin mielekkäänä varsinkin kun yhteiskunta nykyään kustantaa yhtiölle raiteet. Niin ikään kovin järkevänä en pidä sitäkään, että VR Oy:lle sallitaan käyttökelpoisen kaluston romutus. Muut operaattorit voisivat hyödyntää vielä esimerkiksi ns. sinisiä vaunuja, jos niitä ei mieluummin anneta polttopillin ruuaksi.

Taisi olla Kiinan johtaja Deng Hsiaoping, joka sanoi ettei kissan värillä ole väliä kunhan se syö hiiriä. Samaa ajatusta voi soveltaa henkilöjunaliikenteeseen. Alan liikennöitsijät elävät ihmisten kuljettamisesta ja mitä enemmän matkustajia kuljetetaan, sen parempi asia on ympäristönkin kannalta. Eikö siis ole aika pohtia asiaa uudesta näkökulmasta?

Rataverkon avaamisen toteuttamistapoja on varmasti hyviä ja huonoja. Nykymuodossaan ei taida Britanniakaan olla huono esimerkki. Oppia voisi ottaa myös Ruotsista, jossa on jo pitkään ollut useita henkilöjunaoperaattoreita ja aluetasollakin on sanansijaa junien reitteihin. Ei liene sattuma, että läntisessä naapurissa henkilöjunaliikenteen kulkumuoto-osuus on meitä korkeampi, vaikka asukastiheys on molemmissa maissa liki sama.


Kalevi Kämäräinen

Uutispäivä Demari 31.12.2008